Annan ja perheeni tarinaa
Ossin kanssa kouluunSunnuntai 31.1.2021 klo 11.48 - Tiina Pihlajamäki
Valkoiset lakanat keitettiin lipeävedessä saunan padassa. Lipeä oli erittäin myrkyllistä, valkoista jauhetta, ja siitä aina varoiteltiin lapsia. Jauhelaatikon päällä oli pääkallon kuva. Lakanat vietiin koreissa ja ämpäreissä pyörän tarakalla ja sarvissa huuhdeltaviksi joenrantaan, jonne oli noin puolitoista kilometriä matkaa. Villavaatteet ja matot pestiin siellä kokonaan. Kun äiti huuhteli laiturilla pyykkiä, Anna ja kaksosveli Ossi opettelivat uimaan. Joessa oli siinä kohtaa vettä vyötäröön asti ja puomi, joka esti tukkeja ajautumasta rantaan. Se toimi samalla merkkinä siitä, mistä alkoi syvä. Kun laiturilla oli monta pesijää, se painui alaspäin ja pyykit lilluivat värikkäinä lauttoina veden pinnalla. |
Avainsanat: koulu, 1940-luku, köyhyys, kaksoset, Jalonojan koulu, Kauvatsa |
Aarre, nuori taiteilijaSunnuntai 1.11.2020 klo 13.54 - Tiina Pihlajamäki Vuonna 1862 syntynyt Johan kävi sokerileipurin opissa kaukana Pietarissa asti. Kun hän oli kolmenkymmenen ja jo vakiinnuttanut maineensa leipurina, hän vei vihille kauniin Idan, jonka vatsa tuolloin jo pyöristyi ensimmäisen lapsen odotuksesta. He perustivat kodin Turkuun. Ida ei ollut täyttänyt vielä kahtakymmentäkolmea, kun vauva syntyi, suloinen pieni tytär. Mutta lapsi ei ollut elinkelpoinen ja menehtyi jo kolmen päivän iässä. Kahden vuoden hartaan odotuksen jälkeen perhe sai vuonna 1894 pojan, Niilon. Johan perusti Nummenpakan Kuuvuorenmäelle leipomon ja alas kadun varrelle Keskitielle konditoriamyymälän. Seuraavien viidentoista vuoden aikana Idalle ja Johanille syntyi seitsemän lasta lisää, mutta vain neljä kesti lapsuuden sairaudet ja koettelemukset ja kasvoi kouluikään asti. Idan ollessa 43-vuotias yllätti hän jo teini-ikäisiksi kasvaneet lapsensa synnyttämällä vielä pienen, virkeän pojan. Iltatähdelle ja koko perheen silmäterälle annettiin nimeksi Aarre. |
Avainsanat: Turun piirustuskoulu, Johan Kivelä, Aarre Kivelä, 1930-luku |
EkaluokkalainenSunnuntai 1.9.2019 klo 17.39 - Tiina Pihlajamäki Ensimmäisenä koulupäivänä kävelin käsi kädessä äidin kanssa suureen liikuntasaliin. Uudet ekaluokkalaiset ja isät ja äidit olivat asettuneet varovasti salin seinustoille ja keskellä oli tyhjää. Puhuttiin hiljaa. Kaikkia jännitti. Paikalle tuli rehtori ja kaksi opettajaa. Rehtori sanoi meille tervetuloa ja kertoi, mitä tänään tapahtuu. Opettajat luettelivat lasten nimet. Minun opettajakseni tuli Ruut Huuhtanen. Me lähdimme odotusta kihisevänä laumana opettajan perässä omaan luokkaamme. Vanhemmat saivat jäädä hetkeksi luokan perälle seisomaan. Minä pääsin siniseen, kahdenistuttavaan pulpettiin, jossa oli kiinteän, viettävän kannen alla hylly, ja etureunassa reiät mustepulloa varten. Pulpetit oli juuri maalattu, mutta ne olivat vanhanaikaiset, koska enää ei käytetty mustepulloja.Opettaja kertoi, että hyllyllä on hankala säilyttää tavaraa, ja siksi olisi hyvä tuoda kouluun esimerkiksi kenkälaatikko, jossa omia kirjoja ja muita tavaroita voisi säilyttää luokan matalien kaappien päällä. Luokassa oli myös uudempia yhden hengen luukkupulpetteja, mutta minä en päässyt sellaiseen.
Kuvan lähde: https://stalktr.net/tag/pulpetti |
Avainsanat: ensimmäinen luokka, ekaluokkalainen, Kerttulin koulu, koulun aloitus, 1970-luku |
Malttamatonta koulun odotustaSunnuntai 18.8.2019 klo 11.59 - Tiina Pihlajamäki Auran Kultaseppien tehtaanpihaltamme oli Kerttulin kouluun vain parin korttelin matka. Piti vain ylittää Kaivokatu, kiertää Kurjen Herkun nurkka ja tallustaa Kurjenkaivonkentän laitaa Tiina-kirjojen kirjoittajan, Anni Polvan korkean, rapatun kotitalon ohi. Kerttulinkadun risteyksessä oikealla oli puutalopiha, jossa asui mustalaisia. Sitten tarkkana kadun yli, oikealla puhelinkioski, karkkikipsa ja jännittävät kalliot. Ja siinä seisoi komea, 1912 valmistunut koulurakennus. Isoveljeni Tapio oli mietteliäs poika eikä mennyt ollenkaan innoissaan ekalle luokalle, vaan karkaili ensimmäisinä päivinä takaisin kotiin. Parin vuoden päästä seurasi Timo, joka oli sosiaalisempi ja sai hymypatsaankin. Minä leikin vielä päivät kotona pikkuveljen kanssa, mutta koulu kiehtoi minua. Veljet lukivat ääneen englannin sanoja, joskus oli läksynä melodikan soittoa, ja kotiin kannettiin värikkäitä piirustuksia. Joulun lähestyessä Tapio harjoitteli kuoroa varten “Oi kuusipuu ja lehmäs uskolliset” ja kävi äidin kanssa sanoituksesta jotain keskustelua. Oli paksuja, hurmaavia lukukirjoja, joita minä selailin monet kerrat, koska meillä ei muita kirjoja ollut. Väritin kirjojen mustavalkokuvia. Pikkuveli piirteli niiden takasivuille, tai saatoin se olla minäkin.
|
Avainsanat: koulun aloitus, esikoulu, lapsuus, muisto, Turku, Kerttulin koulu, 1970-luku |