Annan ja perheeni tarinaa

Lionsien joulupaketti

Tiistai 20.2.2024 - Tiina Pihlajamäki


Ovella ei ollutkaan naapurin Liisa. Kynnyksen takana seisovilla kahdella miehellä oli tumma puku, vaalea paita, kravatti kaulassa ja hattu kädessä. Hiukset oli leikattu lyhyiksi ja he puhuivat erikoisen kohteliaasti.

“Oletteko te Anna (sukunimi)?”

“Juu, kyllä.” Äiti näytti hämmentyneeltä. Hän varmaan pelkäsi, että jotain ikävää oli tapahtunut.

“Me olemme Turun Lions Clubista. Meillä olisi teille joulupaketti.”

Äiti hiljeni. Hän seisoi ja katsoi, niin kuin minä ja pikkuvelikin seisoimme ja töllötimme, kun miehet kumartuivat nostamaan käytävältä suuren, ruskean pahvilaatikon. Sen ympärillä oli minun kämmentänikin leveämpi punainen rusetti, ja he kantoivat sen keittiön pöydälle.

“Mitä siinä on? Onko se meille?” äiti lopulta kysyi.

“Se on teidän koko perheelle,” miehet hymyilivät.

“Kiitos”, äiti sai sanottua. “Kiitos paljon.”

“Hyvää joulua!” miehet sanoivat ja lähtivät. He olivat näyttäneet pelottavilta puvuissaan, mutta kasvot olivat ystävälliset.

Äiti otti veitsen ja alkoi heti avata laatikkoa. Kun hän sai pahvilippaa raotettua vähän, kurkistin laatikkoon ja ehdin nähdä jauhopussin. Äiti penkoi laatikon sisältöä ja yhtäkkiä hän löi sen kiinni ja sanoi: “Jaaha, ei nyt tutkitakaan sen enempää.”

Sininen_seinakello_1200px.jpg

Avainsanat: joulu, Lions Club, ulkovessa