Annan ja perheeni tarinaa
Malttamatonta koulun odotustaSunnuntai 18.8.2019 klo 11.59 - Tiina Pihlajamäki Auran Kultaseppien tehtaanpihaltamme oli Kerttulin kouluun vain parin korttelin matka. Piti vain ylittää Kaivokatu, kiertää Kurjen Herkun nurkka ja tallustaa Kurjenkaivonkentän laitaa Tiina-kirjojen kirjoittajan, Anni Polvan korkean, rapatun kotitalon ohi. Kerttulinkadun risteyksessä oikealla oli puutalopiha, jossa asui mustalaisia. Sitten tarkkana kadun yli, oikealla puhelinkioski, karkkikipsa ja jännittävät kalliot. Ja siinä seisoi komea, 1912 valmistunut koulurakennus.  Isoveljeni Tapio oli mietteliäs poika eikä mennyt ollenkaan innoissaan ekalle luokalle, vaan karkaili ensimmäisinä päivinä takaisin kotiin. Parin vuoden päästä seurasi Timo, joka oli sosiaalisempi ja sai hymypatsaankin. Minä leikin vielä päivät kotona pikkuveljen kanssa, mutta koulu kiehtoi minua. Veljet lukivat ääneen englannin sanoja, joskus oli läksynä melodikan soittoa, ja kotiin kannettiin värikkäitä piirustuksia. Joulun lähestyessä Tapio harjoitteli kuoroa varten “Oi kuusipuu ja lehmäs uskolliset” ja kävi äidin kanssa sanoituksesta jotain keskustelua. Oli paksuja, hurmaavia lukukirjoja, joita minä selailin monet kerrat, koska meillä ei muita kirjoja ollut. Väritin kirjojen mustavalkokuvia. Pikkuveli piirteli niiden takasivuille, tai saatoin se olla minäkin.
|
|
Avainsanat: koulun aloitus, esikoulu, lapsuus, muisto, Turku, Kerttulin koulu, 1970-luku |
Teen tuoksuTiistai 23.7.2019 - Tiina Pihlajamäki Tulimme Tukholmasta maanantaiaamuna. Koska kotona ruokakaapista löytyisi vain näkkileipää, päätimme poiketa Kauppahalliin aamiaiselle. Halli oli juuri avattu, ja Piece of Caken kiiltävät hyllyt vetivät meidät puoleensa tuoreilla sämpylöillä ja värikkäillä leivonnaisilla. Kun kaadoin valmiiksi haudutettua teetä kuppiini, sen tuoksu heilautti minut sairaalaosastolle, lapsen kokoisella tuolille, edessäni tarjottimella kummallisia pieniä ruoka-annoksia lokeroissaan, ja kupissa teetä. Juuri saman tuoksuista teetä kuin tämä Johan & Nyströmin paahtimon assam-tee.
Olin kärsinyt parin päivän ajan puristavaa kipua syvällä oikeassa kyljessäni, enemmän selän puolella. Äiti antoi minulle särkylääkettä jauheena, joka liuotettiin ruokalusikalliseen vettä. Mutta se ei auttanut. Silloin äiti päätti, että asia tarvitsee tutkia. Asuimme Kaivokadulla aivan Turun yliopistollisen keskussairaalan viereisessä korttelissa, ja kävelimme iltahämärässä sairaalaan. Oli kevät 1971 ja minä olin viisivuotias. |
|
Avainsanat: lapsuus, muisto, sairaala, pieceofcake, tuoksumuisto, Turku, TYKS, 1970-luku |
