Auran Kultaseppien korkean, rapatun tehdasrakennuksen kyljessä oli lisäsiipi, jossa sijaitsi talonmiehen verstas, asukkaiden vessat ja pyykkitupa. Ulkoseinästä työntyi ulos hana ja leveä, matalareunainen betoniallas. Äiti juoksutti hanasta ämpäreihin vettä, jonka hän kantoi kaksi kerrosta ylös keittiöön. Likavedet kipattiin muurattuun altaaseen. Kun kävimme talkkarin luona varaamassa pesutuvan, hän läksytti äitiä siitä, että perunankuoret, omenanrontit ja lasten kakkakikkareet jäivät altaanreunoille hänen siivottavikseen.

Äiti kantoi lakanat ja pyyhkeet alas oranssissa saavissa. Minä puristin rintaani vasten nukenvaatteita. Ulko-oven sarana vinkaisi, kun astuimme kesäpäivään.

Tehtaanpiha oli pelkkää hiekkakenttää, jossa kasvoi kaksi suurta vaahteraa ja talojen sokkeleita vasten muutama voikukka. Tavallisesti kultaseppien Datsunit ja Fiatit täyttivät pihan kahtena toisiaan tuijottavana rivinä, mutta nyt oli lauantai, ja pyykkitankoihin vedetyt narut heilahtelivat vapaina meitä varten.

Pesutuvan lattia, seinät ja katto olivat laastilla pinnoitettua tiiltä, mutta pesualtaat rautaa. Altaiden vieressä oli huuruinen ikkuna, mutta tärkein valonlähde oli ovi, jonka äiti jätti auki. Ilma tuoksui märältä tiileltä ja hiekalta. Lattianrajoista nousi seiniä ylöspäin harmaan eri sävyissä himertäviä laikkuja, jotka tuskin koskaan kuivuivat kokonaan.

Äiti oli jo aiemmin sytyttänyt pataan tulen ja käynyt vahtimassa sitä, kunnes vesi oli lähes kiehuvaa. Nyt hän alkoi valuttaa kylmää vettä toiseen pesualtaista. Minä kiipeilin kurkkimassa altaisiin, jotka olivat pitkulaisia ja niin syviä, että olisin mahtunut kylpemään niissä. Reunat tuntuivat kylmiltä ja karkeilta.

Auran Kultaseppien korkean, rapatun tehdasrakennuksen kyljessä oli lisäsiipi, jossa sijaitsi talonmiehen verstas, asukkaiden vessat ja pyykkitupa. Ulkoseinästä työntyi ulos hana ja leveä, matalareunainen betoniallas. Äiti juoksutti hanasta ämpäreihin vettä, jonka hän kantoi kaksi kerrosta ylös keittiöön. Likavedet kipattiin muurattuun altaaseen. Kun kävimme talkkarin luona varaamassa pesutuvan, hän läksytti äitiä siitä, että perunankuoret, omenanrontit ja lasten kakkakikkareet jäivät altaanreunoille hänen siivottavikseen.

Äiti kantoi lakanat ja pyyhkeet alas oranssissa saavissa. Minä puristin rintaani vasten nukenvaatteita. Ulko-oven sarana vinkaisi, kun astuimme kesäpäivään.

Tehtaanpiha oli pelkkää hiekkakenttää, jossa kasvoi kaksi suurta vaahteraa ja talojen sokkeleita vasten muutama voikukka. Tavallisesti kultaseppien Datsunit ja Fiatit täyttivät pihan kahtena toisiaan tuijottavana rivinä, mutta nyt oli lauantai, ja pyykkitankoihin vedetyt narut heilahtelivat vapaina meitä varten.

Pesutuvan lattia, seinät ja katto olivat laastilla pinnoitettua tiiltä, mutta pesualtaat rautaa. Altaiden vieressä oli huuruinen ikkuna, mutta tärkein valonlähde oli ovi, jonka äiti jätti auki. Ilma tuoksui märältä tiileltä ja hiekalta. Lattianrajoista nousi seiniä ylöspäin harmaan eri sävyissä himertäviä laikkuja, jotka tuskin koskaan kuivuivat kokonaan.

Kuva on netistä, mutta siinä on sama tunnelma kuin meidän pesutuvassamme.

Äiti oli jo aiemmin sytyttänyt pataan tulen ja käynyt vahtimassa sitä, kunnes vesi oli lähes kiehuvaa. Nyt hän alkoi valuttaa kylmää vettä toiseen pesualtaista. Minä kiipeilin kurkkimassa altaisiin, jotka olivat pitkulaisia ja niin syviä, että olisin mahtunut kylpemään niissä. Reunat tuntuivat kylmiltä ja karkeilta.

Äiti käski minun pysyä kauempana, kun hän nosti padan kannen ja kauhoi höyryävän kuumaa vettä kylmän sekaan. Saatuaan lämpötilan sopivaksi hän varisti pinnalle Bio Luvilia ja nosteli liinavaatteet likoamaan. Päällimmäisistä lakanoista nousi esiin suuria kangaskuplia, joita hän paineli puisilla pihdeillä alas. 

Sitten hän otti peltivadin ja alkoi valmistaa minun pyykkivettäni. Huomasin seinällä kaksi puukehyksistä, aaltoilevaa peltiä ja kysyin, mitä niillä tehtiin. Äiti otti toisen pyykkilaudan alas seinältä, asetti sen altaaseen ja näytti, miten sitä vasten hangattiin lakanaa puhtaaksi. Vadin hän nosti pienelle jakkaralle ja sekoitti minullekin ripauksen Bio Luvilia. Yksi kerrallaan upotin nukenvaatteet likoamaan. Leenan paksusta hameesta alkoi liueta vihreää väriä.

Kuului kova läiske, hierona ja rutina, kun äiti hankasi pyykkejä puhtaaksi. Saatuaan lakanan valmiiksi hän kiersi sen niin tiukkaan, että vesi valui takaisin altaaseen. 

Tein saman nukenpyykeille, joita oli kymmenen tai enemmänkin. Aluksi niiden hankaaminen oli hauskaa, mutta niitä taisi olla liikaa. Äiti huomasi minun huokailuni ja sanoi, että pesee kyllä loput ellen minä jaksa. Olin kuitenkin jo viisivuotias, ja päätin, että jos äiti jaksaa pestä tuon koko saavillisen valtavia lakanoita, niin minun on selviydyttävä näistä.

Lapsuuden kotitaloni.

Hankausurakan jälkeen pesimme kätemme ja kävelimme pihan poikki yhdeksäntoista minun jalkojeni askelta kotitalollemme, rappuset ylös ja keittiöön. Pannussa oli haaleaa kahvia, jota äiti kaatoi itselleen kupillisen ja minulle kunnon lorauksen ja sekaan sokeria ja maitoa. Hän voiteli meille ranskanleivänsiivut ja istuimme pirttipöytään toisiamme vastapäätä. Pikkuveli oli vieläkin naapurin Liisan luona. Puraisin ranskanleipää ja katsoin äidin pisamaisia poskia ja otsaa, jolta tummanruskeat hiukset oli vedetty poninhännälle. Kamarista tulevaa valoa vasten hänen päänsä ympärillä oli villamainen huntu.

“Sun tukka on mennyt pörröiseksi”, sanoin.

“Ai”, hän sipaisi hiuksiaan ja hymyili. “Pesutuvassa on niin kosteaa, että tukkakin menee kiharalle.”

“Onko mullakin?”

“Ei oo”, äiti ojensi kätensä pöydän yli ja ohimoani pitkin. “Sulla on sileät hiukset, silkkiä.”

Vuorossa oli pyykkien huuhtelu. Äiti kauhoi altaaseen ja minun vatiini uudet vedet ja avasi lakana- ja pyyhenyyttejä huljutettaviksi. Kaikkea ei voinut laittaa kerralla, koska niitä oli paljon. Huuhdellessa ei lakanoita ja pyyhkeitä enää tarvinnut hieroa, mutta niiden nostelu ja puristelu näytti raskaalta. Äiti pyyhki kosteutta otsaltaan essunkulmaan.

Kun minä sain omat pyykkini huuhdeltua, äiti keskeytti loiskuttelunsa. Tuvan nurkassa oli pitkiä pätkiä vanhaa pyykkinarua, joka oli varmaankin katkennut pyykkitelineistä. Ulkona äiti solmi narun toisen pään pyykkitelineen paksuun tankoon minun rintani korkeudelle ja toisen pään saman telineen vastakkaiseen tankoon. Minua alkoi naurattaa, sisälläni hytkyi, sillä en ollut osannut kuvitellakaan, että saisin oman pyykkinarun. Kannoin vatini narun luo, ja äiti heitti kasan päälle puisia pyykkipoikia. 

Katselin pyykkipoikien jalkoja. Päätä niillä ei ollut. Ensimmäiseksi ripustin Leenan minttujäätelön värisen villatakin, jonka äiti oli kutonut ohuilla puikoilla. Sitten Annen housut ja pallomekon. Leenan paidan. Astuin pari askelta kauemmas katsomaan, ja vatsastani pursui nauru. En ollut ennen nähnyt nukenvaatteita pyykkinarulla, olikohan kukaan muukaan nähnyt, ja se oli hämmästyttävää ja kaunista ja hassua, kaikkea yhtä aikaa.

Pihaan käveli kaksi miestä, toinen iso ja vatsakas, toinen keskikokoinen, laihempi ja tummahiuksinen. Huomasin molempien olevan juovuksissa, kun he kävelivät meidän taloamme kohti. Tunnistin heidät. Matti ja Sami olivat kumpikin käyneet meillä muutaman kerran.

Menin hakemaan pyykkituvan takanurkassa olevasta laatikosta lisää päättömiä pyykkipoikia niin monta kuin käsiin mahtui. Kun käännyin takaisinpäin, miehet seisoivat oviaukossa. He peittivät valontulon melkein kokonaan, kunnes astuivat sisäpuolelle ja Matti sulki oven perässään.

Mitään puhumatta Sami käveli äidin taakse ja otti häntä vyötäröltä kiinni niin lujaa, että äidin oli vaikea nousta altaan luota pystyyn. Kun äiti viimein pääsi suoraksi, Sami työnsi hänet nurkkaan kasvot seinää vasten ja alkoi nostaa hameenhelmaa ylös. Matti seisoi jalat harallaan oven edessä. Äiti yritti kääntyä ja sai läimäytettyä Samia kasvoille. Samalla hän näki minut.

“Päästäkää toi tyttö ulos”, äiti sanoi. 

“Sul on nätit reidet”, Matti kommentoi ovelta, ja Sami alkoi kaivaa housujaan.

“Tiina mene ulos!” äiti huusi.

Astuin epäröivästi ovelle päin. Matti väistyi sen verran, että pääsin ulos.

Muutama rasahtava askel hiekalla, sitten pysähdyin. Tarrauduin pyykkitelineen paksuun tankoon, puristin itseni sen kylmyyttä vasten ja yritin saada selvää, mitä pyykkituvassa tapahtui. Huutoa ja kiroilua. Miten äidin käy?

Pyykkipäivä oli muuttunut kauheaksi ja hitaaksi. Äänet kuuluivat vaimeina paksun oven takaa. Nukenvaatteet sojottivat narulla kuin olisivat olleet pahvia. Nekin odottivat.

Äiti tuli ovesta tukka sekaisin, juoksi askeleet minun luokseni, otti kädestä ja kiskoi kotitalon rappuset ylös. Pysähdyimme ylätasanteelle kuuntelemaan. Kurkimme kaiteiden välistä alas ja näimme, että miehet olivat tulleet perässämme, mutta he menivät kolkuttamaan Raijan ovea. Äiti juoksi hakemaan sisältä vesiämpärin, kippasi sen kaiteiden välistä alas ja kiljui: “Saatanan sika! Mitä kehtasitkin yrittää, senkin oksettava pukki! Painu helvettiin täältä! Mä ilmoitan poliisille!”

Menimme naapurin Liisan ovelle ja hän avasikin sen heti, koska oli ovenraosta kurkkinut ja kuunnellut käytävän meteliä. Tomi oli nukahtanut keinutuoliin. Liisan kädet heiluivat nykivästi, kun hän kysyi, mitä oli tapahtunut. 

“Sami yritti raiskata mut ja nyt mä lähden poliisilaitokselle.”

“Istu nyt hetkeksi”, Liisa sanoi.

“Mä sain lyötyä kaksi kertaa, toisella kertaa oikein kunnolla. Se sika löi takaisin, ensin vaan kämmenellä, mutta sitten se työnsi mut seinään kiinni ja nosti nyrkin ja meinasi lyödä sillä. Mun pään takana seinässä oli patteri, sä tiedät sen siellä. Mä tajusin, että tässä käy huonosti. Niin mä sanoin Matille, että sä tulet sitten todistamaan. Onneksi Matti tuli ja väänsi Samin kädet selän taakse.”