Annan ja perheeni tarinaa

Vuodenajat vaihtuvat parantolassa

Lauantai 20.2.2021 klo 8.00 - Tiina Pihlajamäki

Anna heräsi päiväunilta, kun sängyn jalkopäähän kopsahti pullanpala. Keittiöapulainen jakoi pullat joka päivä. Niissä ei juurikaan ollut sokeria tai munaa, mutta olihan se pulla kumminkin. Joskus sattui saamaan kaksikin pullanpalaa. Käytävälle oli katettu jokaiselle valmiiksi muki, johon kaadettiin hiukan kahvia ja paljon maitoa.

Lounaan jälkeen alkoi kauhea meteli. Ensin ei tajuttu, mistä se aiheutui. Poikien huoneen Jaakko juoksi kertomaan, että lapsia oli juuttunut hissiin. Se oli pysähtynyt kerrosten väliin, ja lapset kiljuivat hädissään kuin he eivät enää ikinä pääsisi sieltä pois. Hoitajat juoksivat sinne tänne ja yrittivät selvittää, miten hissin saisi liikkumaan. Lapset olivat olleet hississä jo puoli tuntia, ja moni innokas potilastoveri oli käynyt vuorollaan heitä jututtamassa, kun viimein yksi hoitajista löysi syyn: hissin ovi oli jäänyt ylimmässä kerroksessa auki. Kun se suljettiin, surahti hissin moottori, ja se nytkähti viimein ylöspäin. Vielä nukkumaan mennessään Anna kuuli pakokauhun kirkunan korvissaan.

Lue lisää »

Anna taudin kourissa

Sunnuntai 14.2.2021 klo 8.00 - Tiina Pihlajamäki

Satalinnan parantolan portaita oli vaikea kiivetä. Kun Anna hengästyi ja joutui pysähtymään, Hilja nosti hänet syliinsä. Lääkärin huoneessa hänet riisuttiin alusvaatteilleen, ja hän paleli niin että käsivarret ja reidet menivät kananlihalle. Hoitaja mittasi ja punnitsi hänet samalla kun lääkäri kyseli Hiljalta ja kirjasi muistiin loputtomasti tietoja. Anna istutettiin äidin syliin ja hänen kyynärtaipeeseensa pistettiin paksu neula. Kun hän alkoi huutaa, hänet komennettiin pysymään paikoillaan. Hän ei voinut katsoa, mitä neulalla tehtiin, mutta kun kidutus loppui, hän näki hoitajalla telineessä kolme lasiputkellista verta.

Anna vietiin pesuhuoneeseen, jossa hän paleli kovin, vaikka ammeen vesi oli lämmintä. Hänelle puettiin pitkät, paksut sukat sekä sairaalan mekko, joka oli paksua ja pehmeää puuvillaa. Sairaalan tossut jalassa ja käsi äidin kädessä Anna seurasi jännittyneenä hoitajan perässä valtavan suureen ja korkeaan huoneeseen, jonka seinät oli maalattu vaaleanruskeiksi. Huoneessa oli kymmenen kolhiintunutta rautasänkyä, ja jokaisessa majaili suunnilleen Annan ikäinen tyttö. Anna peiteltiin sänkyyn paksun, harmaan villafiltin ja puhtaanvalkoisen lakanan alle. 

Kun Hilja ryhtyi tekemään lähtöä, Anna alkoi itkeä ja huutaa kauhuissaan. Äidin oli kuitenkin mentävä. Kun hän vielä kurkisti ovelta takaisin, Anna kiljui perään: 

“Äiti, vie mut kotiin! Mä en jää tänne! Älä jätä mua tänne!”

Lue lisää »

Tuberkuloosin kuolemantanssia

Sunnuntai 7.2.2021 klo 11.15 - Tiina Pihlajamäki

Annan naapurissa asui perhe, jossa oli kolme tytärtä. Terttu ja Hellin olivat jo melkein aikuisia. Heidän äitinsä Alli oli mennyt uusiin naimisiin juopporetkun Erkin kanssa ja saanut Tuulan, joka oli nyt neljävuotias. Erkki oli kauppamatkustaja ja usein pois kotoa. Rahat hän käytti viinaan, ja perhe kärsi monenlaista puutetta. Kun isä tuli kotiin, ostettiin vähän parempaa ruokaa.

He olivat asuneet mökissä parin vuoden ajan. Kun Anna kävi kylässä, vaelsi Alli huoneesta toiseen niin laihana, että päällä roikkuvat vaatteet näyttivät kuuluvan jollekulle toiselle. Mutta viime viikkoina hän oli ollut vuoteen omana. Vähän väliä hän sai yskänkohtauksen ja sylki sitkeää limaa paperinenäliinaan. Sen hän taitteli hitain liikkein paperipussiin. Hän makasi sängyssä voipuneena ja poltti tupakkaa. Kun oli parempi päivä, hän nauroi, jutteli ja vitsaili lastensa kanssa. 

Alli sairasti niin pitkälle edennyttä tuberkuloosia, että hänet oli päästetty loppuelämäkseen sairaalasta kotiin. Vielä vuoteellaan hän tuli raskaaksi ja synnytti neljännen tyttären, Tuulikin. Lapsi peri äidiltään luonnonkiharat, tummat hiukset.

Lue lisää »

Ossin kanssa kouluun

Sunnuntai 31.1.2021 klo 11.48 - Tiina Pihlajamäki

Valkoiset lakanat keitettiin lipeävedessä saunan padassa. Lipeä oli erittäin myrkyllistä, valkoista jauhetta, ja siitä aina varoiteltiin lapsia. Jauhelaatikon päällä oli pääkallon kuva. Lakanat vietiin koreissa ja ämpäreissä pyörän tarakalla ja sarvissa huuhdeltaviksi joenrantaan, jonne oli noin puolitoista kilometriä matkaa. Villavaatteet ja matot pestiin siellä kokonaan.

Kun äiti huuhteli laiturilla pyykkiä, Anna ja kaksosveli Ossi opettelivat uimaan. Joessa oli siinä kohtaa vettä vyötäröön asti ja puomi, joka esti tukkeja ajautumasta rantaan. Se toimi samalla merkkinä siitä, mistä alkoi syvä. Kun laiturilla oli monta pesijää, se painui alaspäin ja pyykit lilluivat värikkäinä lauttoina veden pinnalla.

Lue lisää »

Aarrella huolia työssä ja rakkaudessa

Perjantai 22.1.2021 - Tiina Pihlajamäki

Sodan jälkeen arjen piti vähitellen palata normaaliksi. Mutta vaimo säikkyi ja pelkäsi jotain silloinkin, kun Aarre oli kotona hänen vierellään. Pian ei enää tehnyt mieli edes viettää aikaa kotona Götan kanssa. Lasta ei ollut alkanut kuulua niiden lyhyiden lomien jälkeen, jotka Aarre oli pystynyt käymään kotona. Nyt ei enää edes tehnyt mieli lasta. Eikä Götaa. Göta tuijotteli tyhjyyksiä eikä halunnut häntä enää.

Vanhojen tuttavien kanssa oli mukavaa viettää aikaa, polttaa savukkeita, nauttia alkoholijuomia ja palata aikoihin ennen sotaa.

Lue lisää »

Aarre sodassa

Lauantai 7.11.2020 klo 9.00 - Tiina Pihlajamäki

Lokakuussa 1939 Suomen armeija määräsi täytäntöön ylimääräiset kertausharjoitukset, mikä tosiasiassa merkitsi liikekannallepanoa. Aarre saapui ensimmäiseen asevarikko-osastoon 9. lokakuuta ja sai kaulaansa tuntolevyn. Marraskuun 30. päivänä alkoi sota.

Aarren joukko-osasto siirrettiin Kajaaniin Pohjois-Suomen ryhmän huoltomuodostelmaan. Hän teki sitä mitä osasi parhaiten, huolehti aseseppänä ja asemestarina sotilaiden taistelukyvystä Saarikylän ja Kuusamon alueilla. Aina kun oli rauhallista aikaa, hän kirjoitti Götalle kirjeitä ja luki kihlattunsa kaipaavia vastauksia yhä uudelleen ja uudelleen.

Lue lisää »

Eino, salskea sotilas

Perjantai 6.12.2019 - Tiina Pihlajamäki

Kun kaksoset Anna ja Ossi syntyivät vuonna 1939, oli isoveli Eino jo viidentoista ja kulki junalla töihin naapuripitäjään Huittisiin. Hän teki maatalon töitä enonsa perheen luona, jossa myös Karoliina-mummu asui.

Talvisota tuntui tavallisen kauvatsalaisen arjessa iltojen pimeytenä, kun ikkunat oli peitettävä paksuilla paperiverhoilla. Joskus kuului lentokoneiden ääniä ja niitä näkyikin kaukana horisontissa. Kauvatsalla ei kuitenkaan ollut mitään pommitettavaa.

Eino meni nuorena armeijaan ja joutui sieltä suoraan sotaan. Äidillä oli Einoa kova ikävä ja hän oli koko ajan esikoispojasta huolissaan. Talvella oli kovia, kolmenkymmenen asteen pakkasia, ja Hilja lähetti Einolle paksuja villasukkia ja vanttuita. Kirjeitäkin Hilja lähetti, ja silloin tällöin Einolta tuli postikortteja. Ne oli kirjoitettu niin epäselvällä käsialalla, ettei Anna vanhempanakaan saanut niistä mitään selvää. Eino oli varmasti sodassa niin hysteerinen, ettei pystynyt edes kirjoittamaan kunnolla.

Lue lisää »

Jalonojan kaksoset

Lauantai 7.9.2019 klo 12.47 - Tiina Pihlajamäki

Kun kaksosvauvat Anna ja Ossi alkoivat kaivata äidinmaidon lisäksi muutakin ruokaa, Hilja taittoi orressa kuivuneesta ruisleivästä paloja suuhunsa ja pureskeli ne soseeksi. Hän syötti vauvoja suoraan suustaan kuin linnunpoikia.

Vauvojen harjoitellessa ensimmäisiä askeliaan oli Hiljan pakko jo palata töihin. Lapsia tuli hoitamaan naapurin 14-vuotias Liisa. Usein lapset täytyi silti jättää kotiin keskenään. Isoveljistä Eino oli töissä ja Mikko kävi koulua, ja Hiljan oli päästävä kauppaan tai meijeriin asioille. Kerran hänen palatessaan kotiin makasi Anna pyörtyneenä lattialla. Ossi kertoi hänen pudonneen pöydältä.

Anna oli vielä pieni ja lapsenpyöreä, kun hän istui lattialla, katseli ja käänteli käsiään ja ihmetteli ranteissaan pehmeän ihon välissä olevaa vakoa. Hän totesi olevansa aika lihava. Eivätkä Ossi ja Anna tosiaan jääneet toimettomiksi, jos nälkä yllätti. Jauhojen syöminen suoraan pussista oli kuitenkin pölyävää, eikä Hilja ilahtunut löytäessään lapsensa tuvasta jauholla kuorrutettuina.

Lue lisää »