Annan ja perheeni tarinaa

Jalonojan kaksoset

Lauantai 7.9.2019 klo 12.47 - Tiina Pihlajamäki


Kun kaksosvauvat Anna ja Ossi alkoivat kaivata äidinmaidon lisäksi muutakin ruokaa, Hilja taittoi orressa kuivuneesta ruisleivästä paloja suuhunsa ja pureskeli ne soseeksi. Hän syötti vauvoja suoraan suustaan kuin linnunpoikia.

Vauvojen harjoitellessa ensimmäisiä askeliaan oli Hiljan pakko jo palata töihin. Lapsia tuli hoitamaan naapurin 14-vuotias Liisa. Usein lapset täytyi silti jättää kotiin keskenään. Isoveljistä Eino oli töissä ja Mikko kävi koulua, ja Hiljan oli päästävä kauppaan tai meijeriin asioille. Kerran hänen palatessaan kotiin makasi Anna pyörtyneenä lattialla. Ossi kertoi hänen pudonneen pöydältä.

Anna oli vielä pieni ja lapsenpyöreä, kun hän istui lattialla, katseli ja käänteli käsiään ja ihmetteli ranteissaan pehmeän ihon välissä olevaa vakoa. Hän totesi olevansa aika lihava. Eivätkä Ossi ja Anna tosiaan jääneet toimettomiksi, jos nälkä yllätti. Jauhojen syöminen suoraan pussista oli kuitenkin pölyävää, eikä Hilja ilahtunut löytäessään lapsensa tuvasta jauholla kuorrutettuina.

Hilja löysi heidät myös mustina. Puuhella oli illan lämmityksen jäljiltä aamupäivällä jo sopivasti jäähtynyt, jotta sitä pystyi tutkimaan. Lapset huomasivat, että hellanrenkaat sai irti, ja he nostivat jokaisen yksi kerrallaan lattialle. Työn suoritettuaan he päättivät ryhtyä tiskaamaan ja laittoivat lattialle pesuvatiin kylmää vettä ja niin monta kuppia ja lautasta kuin mahtui. Hiljan tullessa kotiin oli vastassa kaksi touhukasta keittiöapulaista, jotka olivat mustia kuin nuohoojat. Vain silmämunat loistivat valkoisina. Vadissa oli rikki menneitä astioita ja osa hellanrenkaistakin oli katkennut.

Meijerissä oli käytävä usein. Kesällä Hilja kulki polkupyörällä ja talvella potkukelkalla. Kelkan kyytiin Hilja laittoi kaksoset selät vastakkain, toisen kasvot menosuuntaan ja toisen tulosuuntaan. Meijeri oli auki sunnuntaisinkin, joten maitoa sai menomatkalla kirkkoon. Lapset joivat parin litran kannusta kulauksen ennen kirkonmenoja, jotta jaksaisivat istua tylsääkin tylsemmässä toimituksessa. Vielä ennen kirkkoon astumista Hilja kastoi nenäliinankulman syljellään ja pyyhki lasten kasvot puhtaiksi. 

Vaippaiästä päästyään lapset nukkuivat pelkässä paidassa ilman housuja. Kerran Ossi juoksi kauhuissaan Hiljan luo ja nyki häntä esiliinasta. “Äiti, äiti! Annaa on lyöty kirveellä takapuoleen!” Siitä lähtien Ossi tiesi, millä tavalla tytöt erosivat pojista.

Neljävuotiaana kaksoset eivät enää tarvinneet päivähoitajaa ja saivat juoksennella vapaana. Hilja oli töissä sahalla joenrannassa, ja sinne lapset usein juoksivat. Tukkimiehet ohjasivat tukkeja kekseillä, mutta he jättivät niiden lomaan lapsille uimapaikan. Ossi oli rohkea ja juoksi ja pomppi tukilta toiselle, mutta Anna ei uskaltanut. 

Kun sahan pilli soi, kaksoset kiiruhtivat koppiin, jossa Hilja söi eväitään. Ossi ja Anna saivat osansa äidin eväistä, muna- tai lihavoileipiä ja portteripullosta maitoa.

Ylhäällä saharakennuksen ulkopuolella kulki raide, jota pitkin kuljetettiin vaunuissa puutavaraa joen yli tiilitehtaalle. Anna ja Ossi kiipesivät raiteelle ja nousivat tyhjään vaunuun, ja Ossi sai sen liikkeelle. Vaunu lähti valumaan raidetta pitkin alamäkeen yhä kiihtyvää vauhtia. Ossi oli päättänyt ajaa tiilitehtaalle, mutta Annaa pelotti niin paljon, että hän tuli kauhusta tunnottomaksi. Kesken matkan työmies kuitenkin sai vaunun pysäytettyä, ja hän oli lapsille hyvin vihainen.

Sahalla oli ronskeja miehiä töissä, ja Hilja oppi kiroilemaan ja puhumaan rääväsuisesti. Ossi otti äidistä mallia, mutta Anna ei pitänyt kiroilusta ollenkaan. Kun Hilja suuttui, hän saattoi huutaa lapsille mitä vain mieleen juolahti. Ossia hän kehotti menemään “Sinne takaisin mistä tullukkin oot!”.

Ossi_Anna_ja_Hilja_kasitelty.jpg

Viisivuotiaana Anna sairastui keuhkokuumeeseen. Naapurit kävivät häntä katsomassa ja kyselivät huolissaan, mitä hän toivoisi. Anna halusi sianlihaa, mutta kun sitä tuotiin, hän ei kuitenkaan saanut sitä syötyä. Anna tajusi makaavansa puhtaan valkoisilla lakanoilla kuin kuolinvuoteella. Kaikki ajattelivat hänen kuolevan. Välillä hän oli tajuttomana tai unessa, mutta heräili lyhyiksi hetkiksi huomaamaan, että vierellä kävi ihmisiä.

Anna kuitenkin parani taudistaan ja keksi taas pian Ossin kanssa uusia kujeita. Naapurin mies tapetoi Hiljan kamarin kauniin vaaleaksi. Annalla ja Ossilla ei ollut piirustuspaperia, ja sängyn päältä ylettyi piirtämään valtavan suuria kuvioita korkealle seiniin. He piirsivät samoihin seiniin moneen kertaan yhä lisää kiehtovia eläimiä ja tarinoita, mutta vaikka taidot väkisinkin kehittyivät, Hilja ei koskaan arvostanut heidän taidettaan, vaan aina suuttui ja huusi heille.

Syksyllä teurastettiin oma sika. Hilja teki siitä makkaraa, sianpääsylttyä, verimakkaraa ja lihamakkaraa. Yleensä ruuat säilytettiin maakellarissa, mutta lihaa pidettiin suolavedessä komerossa olevassa puusaavissa. Lihasta Hilja valmisti läskisoosia tai lihakeittoa. Liha maistui aina suolaiselta.

Joulun alla leivottiin ja valmistettiin laatikoita ja paistettiin omasta siasta säilytetty lihanpala. Sisään tuotiin kuusi, johon ripustettiin itse tehtyjä koristeita. Kaupasta oli ostettu myös pieniä Suomen lippuja, jotka roikkuivat narussa.

Mikko teki herneistä joulukoristeita pujottamalla niitä lankaan kymmenen sentin välein ja kastamalla ne kullanväriseen maalipurkkiin. Mikko keräsi myös kuusenkäpyjä, kastoi ne kultamaaliin ja niiden kuivuttua kiinnitti niihin ripustuslangan. Hän kierteli talosta taloon myymässä koristeitaan. Myyntituloillaan Mikko osti jouluksi kotiin suuren määrän karamellejä.

Jouluaattona oli paljon puuhaa, mutta illalla viimein koitti tärkeä hetki. Anna sai lahjaksi nukensängyn, jonka naapurin viinanhajuinen Onni oli Hiljan tilauksesta tehnyt hänelle. Annan nuken pää oli maalattua pahvia, mutta vartalon ja raajat oli Hilja tehnyt itse kankaasta ja vanusta. Aattoiltana nukke pääsi omaan sänkyyn nukkumaan.  

Avainsanat: kaksoset, köyhyys, Kauvatsa, Kokemäki, yksinhuoltaja, 1940-luku