Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Annan ja perheeni tarinaa

Salavuoteutta hirsimökissä

Sunnuntai 28.7.2019 klo 13:43 - Tiina Pihlajamäki


Vuonna 1938 Kauvatsa oli noin kolmen tuhannen asukkaan kunta, mutta nykyään se kuuluu Kokemäkeen. Kylän halki virtaa Kauvatsanjoki, ja kaunis Sääksjärvi on vesistöltään puhdas ja suosittu mökkijärvi. Sotien jälkeen Kauvatsalle asutettiin Karjalan Pyhäjärven siirtoväkeä.

Hilja_Peramaa_rajattu.jpg

Kauvatsan Jalonojan kylässä asui Hilja kahden poikansa, Einon ja Mikon kanssa. Talosta oli keskustaan matkaa kilometrin verran. Kylässä oli kauppoja, juna-asema ja parin kilometrin päässä Jalonojan koulu. Myöhemmin sinne tuli elokuvateatterikin. Kirkon lähellä oli meijeri.

Hilja oli jäänyt leskeksi viisi vuotta aiemmin. Poikien isä Frans oli nuorena miehenä osallistunut kapinaan ja saanut puukoniskun rintaansa. Hilja oli varma, että keuhkotauti sai alkunsa puukonhaavasta. Fransia hoidettiin aikansa sairaalassa, mutta kun mitään ei ollut enää tehtävissä, hänet tuotiin kotiin, itse rakentamansa hirsitalon kammariin viettämään viimeiset viikkonsa.

Murheita olisi jo muutoinkin ollut riittävästi. Ei ollut kulunut vuottakaan siitä, kun pikkutyttö Airi oli kuollut keuhkokuumeeseen vain puolen vuoden iässä, ja Veikko-pojan oli hinkuyskä vienyt aivan yhtä nuorena. 

Tuossa nyt nökötti tyhjentyneen kammarin nurkassa hieno, poljettava Singer, jonka Hilja oli saanut Fransilta kihlajaislahjaksi. Ja piirongin laatikossa kultadublee-kaulakello, jonka Frans oli vuosia sitten niin lempeästi asetellut hänen kaulaansa. Pakko oli nyt lähteä töihin sahalle. Mielellään ottivat töihin naisiakin. Ja joen toisella puolella oli tiilitehdas, molemmissa tarvittiin riuskoja käsipareja. Vähän väliä laski jokea pitkin tukkilauttoja, joiden käsittelyssä riitti kyläläisille aherrusta.

Kauvatsan_mokki_1940.jpg

Elämä oli jo asettunut uomiinsa. Eino oli 14-vuotias, ja hänestä oli kotona paljon apua. Mikkokin kävi jo koulun toista luokkaa. Hiljalla oli aikaa tehdä iltaisin käsitöitä.

Kylällä liikkui monenmoista väkeä, koska ihmiset kulkivat työn perässä. Metsätyömiehet tarvitsivat majoitusta, ja Hiljalla oli kammarin nurkassa tilaa, ja kova tarve lisäansioille. Hän majoitti kotiinsa välillä yhden, joskus kaksikin metsätyömiestä. Yksi heistä oli Verner.  

Verner oli hiukan Hiljaa nuorempi, 32-vuotias. Hänellä oli hanuri, ja hän kävi vapaa-aikanaan seurojentalolla soittamassa ja laulamassa. Hiljakin kävi joskus siellä kuuntelemassa ja häntä oikein hävetti, kun niin komeasti Verner lauloi.

Talvi oli kylmä. Verner kutsui hämärästä kammarin nurkasta, että tule toki Hilja tänne peiton alle lämmittelemään. Hilja oli vielä nuori ja osasi halata, ja Vernerkin osasi halata. Heille kehittyi suhde, ja vuoden alussa 1938 Hilja ymmärsi, että hän odotti lasta.

Keväällä Verner näytti Hiljalle valokuvaa. “On mulla tämmöinen nuorempikin nainen, 18-vuotias.” Hilja järkyttyi ja loukkaantui kauheasti. Hän oli ylpeä ja sanavalmis nainen, ja sanoi saman tien, että mene sen luo sitten. Niin Verner lähti.

Kauvatsalla asui Yrjö Enkelintekijä, valokuvaaja, joka kiersi päätyökseen ottamassa ihmisistä muotokuvia. Hän oli sairastanut lapsihalvauksen ja oli pelottavan näköinen äijä. Häneltä valui kuola suusta, ja toinen käsi oli vääntyneenä koukussa. Hän kuitenkin pukeutui siististi, käytti aina pukua ja kravattia. Yrjö puhui Hiljalle, tarjoutui ottamaan lapsen pois. Mutta Hilja sanoi, ettei hän semmoiseen rupea, siinä voi kuolla.

36-vuotiaana Hilja synnytti kaksoset, pojan ja tytön, omassa saunassaan. Ossi syntyi helposti kuin silakka, mutta Anna oli perätilassa ja saatiin ulos vasta kaksi tuntia Ossia myöhemmin. Vaikka avustamassa oli paikkakunnan kätilö, oli Annan synnytys vaikea. Ossi painoi 2800g ja Anna 3300g.

Lapset kastettiin kahden päivän iässä. He nukkuivat kahdestaan samassa kehdossa, ja heidän yllään oli uudet, avustuksena saadut puuvillapeitot. Hiljan sisko Suoma kävi vauvoja katsomassa ja jutteli vielä pitkään jälkeenpäin, miten puhdasta ja siistiä Hiljan luona oli, valkoinen mattokin lattiassa. Mutta kaksoset olivat herkkiä heräämään pienimpäänkin krapsahdukseen. Hilja imetti heitä vuoden vanhaksi asti.

Kaksoset__Mikko_poistettu.jpg

Lasten ollessa vuoden ikäisiä isyydestä oli oikeudenkäynti ja Verner tuomittiin isäksi. Hän kyllä myönsikin isyytensä, koska olivathan naapurit nähneet, että hän asui Hiljan luona. Asioiden ratkettua pappi ripitti Hiljan salavuoteudesta.

Verner menetti sodassa toisen jalkansa reidestä ja hän käytti puujalkaa. Koska hän oli sotainvalidi, hän ei joutunut maksamaan Hiljalle elatusmaksuja. Alussa Verner kävi vauvoja katsomassa. Pian hän meni naimisiin nuoren naisensa kanssa. He saivat neljä lasta ja elivät yhdessä loppuikänsä.

Naimisiin mentyään Verner ei enää koskaan käynyt katsomassa kaksosia eikä pitänyt Hiljaan mitään yhteyttä. Hiljalla oli tuttuja Kiikassa, missä Verner perheineen asui, ja näiltä tutuiltaan Hilja sai tietää silloin tällöin, mitä Vernerille kuului. Hän seurasi vuosien varrella kiinnostuneena, mitä kaksosten isän elämässä tapahtui.

Anna-tyttö oli minun äitini.

 
 

Avainsanat: lapsuus, muisto, Kauvatsa, kaksoset, 1930-luku


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini