Romaani Siitä ei voi kertoa sai alkunsa Bosnian sodasta vuonna 1995 kantautuneista uutisista. En ollut koskaan aiemmin tullut ajatelleeksi, miten naisia voidaan käyttää sodankäynnin välineinä. Tapahtumat koskettivat minua pienen lapsen äitinä. Aloin pohtia, millaiseksi arki voi muodostua äärimmäisissä olosuhteissa ja miten elämää voi jatkaa kokemusten jälkeen.

Romaani on monikerroksinen kertomus ihmisten ratkaisuista ja niiden seurauksista. Se tarkastelee suojelua ja puolustelua, suostumusta ja sen puutetta, kärsimystä ja selviytymistä sekä syyllisyyttä, häpeää ja tarvetta löytää omille teoille oikeutus. Se kysyy, missä kulkevat vastuun rajat ja millaisia selityksiä ihminen rakentaa itselleen voidakseen elää tekojensa kanssa.

Siitä ei voi kertoa ilmestyi Atenan kustantamana vuonna 2003 ja voitti Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon. Romaani rakentuu kahdesta aikatasosta: vankileirin tapahtumista ja neljä vuotta myöhemmin käytävästä sotarikosoikeudenkäynnistä, jossa tapahtumat saavat aivan uusia tulkintoja.

Romaanin aiheiden ajankohtaisuus ei näytä katoavan. Seksuaalisesta väkivallasta, vallankäytöstä ja uhrien asemasta keskustellaan nykyään avoimemmin ja moniäänisemmin kuin kirjan ilmestymisen aikaan. Niinpä romaani asettuu luontevasti myös #MeToo-aikakauden keskusteluun. Se tarjoaa omaäänisen puheenvuoron väkivaltaan, vastuuseen ja vaikenemiseen sekä tuo esiin niitä vaikeuksia, joita liittyy seksuaalirikosten käsittelyyn oikeudessa.

Toivon Mirjanan tarinalle yhä lisää lukijoita!