Annan ja perheeni tarinaa

Sosiaalihuollon Maija

Sunnuntai 18.10.2020 - Tiina Pihlajamäki

Puoli vuotta viidennen lapsensa syntymän jälkeen Annan oli jo mentävä töihin. Hän asui lasten kanssa Kaivokadun tehtaanpihan pienessä yksiössä. Päiviä, ensimmäistä lasta, pientä tyttövauvaa ei enää ollut, koska hän oli kuollut jo synnytyksessä. Mutta lapsia oli neljä, eikä kaikille mahtunut edes omaa sänkyä.

Työpaikka löytyi ompelimosta Itäiseltä Pitkäkadulta. Tapio ja Timo kävivät jo koulua, ja Tomille ja Tiinalle kaupunki tarjosi tarhapaikan Stålarminkadulta. Oli pitkä matka työntää aamulla lapset rattailla sinne saakka hoitoon ennen töihin menoa. Annaa väsytti, ja ompeluhallissa hänellä oli jännittynyt ja ahdistunut olo aina vain. Eräänä sumuisena aamupäivänä ompelulangat sotkeentuivat, hän yritti nyhtää puolan ulos kotelostaan, se pisti hanttiin, langat panttasivat yhtenä vyyhtenä. Anna tökki puolakoteloa saksenkärjillä, luovutti, puhkesi itkuun. Hän painoi kädet kasvoilleen ja pakeni kahvihuoneeseen. Valahti tuolille itkemään, eikä siitä tullut loppua millään. 

Lue lisää »